Mika
Vauhkala

Joulukuussa 2021 minulle ei myyty kahvia ja kroissanttia, koska minulla ei ollut koronapassia.

Olisin voinut kävellä pois Kluuvikatu 3:sta ja unohtaa koko asian. En tehnyt niin.

Eikä tässä ollut kyse vain minusta. Samanlaisia kokemuksia oli monilla muillakin. Monet menettivät työpaikkansa. Joku joutui miettimään, antaako periksi vai pitääkö kiinni siitä, mihin itse uskoo. Näitä tarinoita on Suomessa paljon.

Ja minulle tässä ei koskaan oikeasti ollut kyse siitä kroissantista.

Kyse oli siitä, voiko ihmisen sulkea normaalin elämän ulkopuolelle sen takia, ettei hän suostu luopumaan päätösvallasta omaan kehoonsa. Voiko joku muu päättää, mitä sinun pitää ottaa kehoosi tai mitä testiä sinun pitää tehdä, jotta saat elää normaalia elämää?

Minulle vastaus oli selvä: ei käy.

Siksi vein asian oikeuteen. En kahvin tai kroissantin takia, vaan siksi, että jonkun piti sanoa vastaan ja puolustaa vapautta.

Muistan hyvin, kun mietin kotona vuodenvaihteessa 2021–2022, haluanko oikeasti laittaa oman nimeni ja naamani likoon perusoikeuksien puolesta.

Lopulta ajattelin asian hyvin yksinkertaisesti:

Jos en uskalla laittaa itseäni likoon perusoikeuksien puolesta, niin minkä puolesta sitten?

Siitä lähtien on ollut sokka irti. Somekanavat julkisiksi, omalla nimellä ja omilla kasvoilla.

Ja ihan sama periaate vie minut nyt eduskuntavaaleihin.

Olen Mika Vauhkala, yrittäjä ja sitoutumaton ehdokas Vapauden liiton listalla Uudellamaalla.

Haluan Suomen, joka päättää itse omista asioistaan. Suomen, jossa vapautta ja perusoikeuksia puolustetaan myös silloin, kun se on vaikeaa – koska juuri silloin niitä pitää puolustaa.

Vapaus ei ole myytävänä.

Ei sinun. Ei minun. Ei Suomen.

Vain yksi vaihde – täysillä.